Järjestimme aurinkoisena syyskuun iltana teemaillan ”Piha on kylätalon käyntikortti”. Iloksemme Tottijärven Jukolan ravintolasali oli täynnä, vaikka kaunis ilma olisi helposti saattanut verottaa kuulijakuntaa. Tilaisuuden alkuun Tottijärven maa- ja kotitalousseuran sihteeri Kirsi-Marja Kasteenpohja kertoi Jukolasta ja siihen tehdyistä remonteista.
Maisemasuunnittelija Jutta Ahro Maa- ja kotitalousnaisista aloitti esityksensä kertaamalla, millaisia erilaisia kylätaloja on: historian havinaa huokuvia seurantaloja, entisiä kouluja, jopa uudisrakennuksia. Myös talon rooli voi vaihdella juhlatalosta kylän ”olohuoneeseen”. Pihapiirin suunnittelussa lähdetäänkin liikkeelle tarpeellisista toiminnoista ja niiden järkevästä sijoittelusta. Pohditaan siis mitä kaikkea pihalla halutaan tehdä nyt ja tulevaisuudessa, ketkä pihaa käyttävät ja onko mahdollisia ongelmakohtia. Hyvä on myös tarkistaa, onko talo suojelukohde tai tarvitaanko jotain lupaa muutostöille.
Usein kylätalo on tärkeä kiintopiste maaseutumaisemassa. Niinpä pihalla kunnioitetaan kauniita rakennuksia, ei siis peitetä kasvillisuudella tai piharakenteilla taloa. Ulkotilat vaikuttavat talon henkeen ja viihtyisyyteen. Piha antaa myös ensivaikutelman talosta, joten sen kuntoa ei pidä aliarvioida.
Pihan suunnittelussa kannattaa pyrkiä selkeyteen ja helppohoitoisuuteen – esimerkiksi ajettavaa nurmikkoa ei kannata pitää, jos mahdollista. Luennoitsijamme ei suositellut myöskään perennoja, jotka kaipaavat kuitenkin säännöllistä huolenpitoa. Siisti yleisilme tulee jämptiydellä, eli esimerkiksi parkkialueen ja muiden toimintojen selkeällä rajaamisella. Kasvillisuuden raivaamisella tarpeen mukaan ehkäistään pusikoitumista. Raivausjäte tulee poistaa, paitsi esteettisistä syistä, myös sen takia, että maatuva jäte ravitsee pöpelikköä entistä rehevämmäksi. Pihan peruskuivatus ja kaadot hoidetaan kuntoon ja vedet hoidetaan pois rakennusten läheltä.
Aita on useimmiten sopiva elementti ja tuo kaivattua selkeyttä. Erilaiset portit ovat yksi tapa saada ilmettä pihaan. Usein kylätalon pihassa on ilmoitustaulu, jonka tuunaaminen persoonalliseksi on yksi piristyskeino. Jutta Ahro toivoo, että talon nimi olisi selkeästi näkyvissä, paitsi opasteen ominaisuudessa, myös antamassa rakennukselle sille kuuluvan arvon. Pääovi tulisi olla selkeästi tunnistettavissa, ja sitä voi korostaa esimerkiksi sisustuksella tai valaistuksella. Myös muiden toimintojen opasteisiin ja viitoitukseen kannattaa panostaa. Maltti on kuitenkin valttia, joten ennen kuin ryhdytään rakentelemaan pihaan kaikenlaista kivaa, on oltava kokonaissuunnitelma. Eli mitä oikeasti tarvitaan ja miten ne sopivat yhteen toistensa ja talon kanssa. Hyvä on myös huomioida, että suuri ja komea talo vaatii myös reilummat ja näyttävämmät kukat, pihakalusteet ja rakenteet.
Parkkipaikan oikea sijainti on merkittävä, jotta tilat toimivat jouhevasti. Jälleen tilan selkeä rajaaminen ja osoittaminen auttavat tässä. Yhden auton vaatima tila on noin 2,5 x 5m ja pysäköintisuunnan määrittely (suora vai vino) voi sujuvoittaa pysäköintiä ja kulkemista. Jos suuremman parkkitilan tarve on satunnaista, voi parkkipaikkana väliaikaisesti toimia myös nurmi. Varsinaisen parkkipaikan osalta pohjaan ja päällysteeseen (oikeanlainen sora tai jopa asfaltti) kannattaa kiinnittää huomiota, jotta se ei muutu sateella mutavelliksi. Ulkonäköä parkkipaikalle saa esimerkiksi laittamalla rivien väliin istutuskaistoja, aitarakennelmaa, valaisimia tai vastaavaa. Pysäköinnin osalta tulee huomioida oma paikka esteettömille. Muista myös merkitä pelastustiet ja pitää ne vapaina.
Valaistusta kaipaavat lähinnä kulkureitit ja parkkipaikka. Suunnittelu kannattaa siis tehdä turvallisuuden ja esteettömyyden näkökulmasta - tähän löytyy runsaasti ohjeita osoitteesta http://www.esteeton.fi/. Valaistus voi toimia myös tehokeinona, eli vaikkapa jonkin pihan elementin valaistusta voi harkita. Kylätalon pihan ei tarvitse kuitenkaan olla ”lentokenttä” – maaseudulla kuuluu tähtitaivaan näkyä!
Lasten viihtyminen ja leikkimahdollisuudet on hyvä huomioida suunnittelussa myös. Varsinaisen leikkikentän tekemistä kannattaa harkita, sillä sen ylläpito voi olla yllättävän vaativaa ja vastuuta paljon. Mielikuvitusta käyttämällä pihaan voi kuitenkin kehitellä edullisempia, huoltovapaita ja turvallisia juttuja lasten iloksi.
Myös kasvillisuuden valinnassa helppohoitoisuus on avainasia. Jutta Ahro suosittelee kotimaisia puita ja kasveja, joita löytyy muutenkin ”nurkista”. Esimerkiksi koivu, pihlaja, pihasyreeni ja juhannusruusu ovat kestäviä ja sopivat suomalaiseen maalaismaisemaan. Pensaista kannattaa valita sellaisia, jotka voi uusia katkaisemalla ne kerran viidessä vuodessa. Rakennuksen suojelemiseksi kasveja ei pidä istuttaa puolta metriä lähemmäksi seinää, ja välissä pitäisi olla routimatonta ainesta. Puut istutetaan vähintään 5 metrin päähän talosta, mieluiten kauemmaksikin.
Talven pimeillä valaistuksen merkitys korostuu. Kulkureittejä suunniteltaessa ja rakentaessa on hyvä huomioida, millaisella kalustolla lumenpoisto tehdään. Kiperämpiin paikkoihin kannattaa laittaa aurausmerkit ennen lumentuloa. Samoin lumen säilytyspaikka tulee miettiä. Mikäli on vaarana, että katolta tippuu lunta tai jäätä, tulee niistä varoittaa tai alue eristää. Muista myös hiekoitusastia ja sen sijoittelu!
Yhteisöllisiin ja kaikkien käytettävissä oleviin tiloihin on mahdollista saada rahoitusta ainakin Suomen kotiseutuliitosta ja Leader-ryhmiltä. Rakennushankkeissa kannattaa mahdollisuuksien mukaan huomioida ja sisällyttää niihin myös pihan parannustoimia.
Tästä voit ladata Jutta Ahron esityksen kokonaisuudessaan (PDF 3,98 Mt).
Teksti Anna Kulmakorpi, kuvat Jutta Ahron esityksestä.
Tervetuloa kylään ja taloon
Maisemasuunnittelija Jutta Ahro Maa- ja kotitalousnaisista aloitti esityksensä kertaamalla, millaisia erilaisia kylätaloja on: historian havinaa huokuvia seurantaloja, entisiä kouluja, jopa uudisrakennuksia. Myös talon rooli voi vaihdella juhlatalosta kylän ”olohuoneeseen”. Pihapiirin suunnittelussa lähdetäänkin liikkeelle tarpeellisista toiminnoista ja niiden järkevästä sijoittelusta. Pohditaan siis mitä kaikkea pihalla halutaan tehdä nyt ja tulevaisuudessa, ketkä pihaa käyttävät ja onko mahdollisia ongelmakohtia. Hyvä on myös tarkistaa, onko talo suojelukohde tai tarvitaanko jotain lupaa muutostöille.
Usein kylätalo on tärkeä kiintopiste maaseutumaisemassa. Niinpä pihalla kunnioitetaan kauniita rakennuksia, ei siis peitetä kasvillisuudella tai piharakenteilla taloa. Ulkotilat vaikuttavat talon henkeen ja viihtyisyyteen. Piha antaa myös ensivaikutelman talosta, joten sen kuntoa ei pidä aliarvioida.
Selkeä ja siisti yleisilme
Pihan suunnittelussa kannattaa pyrkiä selkeyteen ja helppohoitoisuuteen – esimerkiksi ajettavaa nurmikkoa ei kannata pitää, jos mahdollista. Luennoitsijamme ei suositellut myöskään perennoja, jotka kaipaavat kuitenkin säännöllistä huolenpitoa. Siisti yleisilme tulee jämptiydellä, eli esimerkiksi parkkialueen ja muiden toimintojen selkeällä rajaamisella. Kasvillisuuden raivaamisella tarpeen mukaan ehkäistään pusikoitumista. Raivausjäte tulee poistaa, paitsi esteettisistä syistä, myös sen takia, että maatuva jäte ravitsee pöpelikköä entistä rehevämmäksi. Pihan peruskuivatus ja kaadot hoidetaan kuntoon ja vedet hoidetaan pois rakennusten läheltä.
Piristystä pihaan
Aita on useimmiten sopiva elementti ja tuo kaivattua selkeyttä. Erilaiset portit ovat yksi tapa saada ilmettä pihaan. Usein kylätalon pihassa on ilmoitustaulu, jonka tuunaaminen persoonalliseksi on yksi piristyskeino. Jutta Ahro toivoo, että talon nimi olisi selkeästi näkyvissä, paitsi opasteen ominaisuudessa, myös antamassa rakennukselle sille kuuluvan arvon. Pääovi tulisi olla selkeästi tunnistettavissa, ja sitä voi korostaa esimerkiksi sisustuksella tai valaistuksella. Myös muiden toimintojen opasteisiin ja viitoitukseen kannattaa panostaa. Maltti on kuitenkin valttia, joten ennen kuin ryhdytään rakentelemaan pihaan kaikenlaista kivaa, on oltava kokonaissuunnitelma. Eli mitä oikeasti tarvitaan ja miten ne sopivat yhteen toistensa ja talon kanssa. Hyvä on myös huomioida, että suuri ja komea talo vaatii myös reilummat ja näyttävämmät kukat, pihakalusteet ja rakenteet.
 |
| Perinteinen pisteaita sopii usein vanhempien seurantalojen pihaan. Tässä modernimpi versio. |
 |
| Huvimaja on perinteisesti sijoitettu hieman rauhaisampaan paikkaan pihan reunalle, josta avautuu hyvät näkymät. |
Parkkipaikka toimivaksi
Parkkipaikan oikea sijainti on merkittävä, jotta tilat toimivat jouhevasti. Jälleen tilan selkeä rajaaminen ja osoittaminen auttavat tässä. Yhden auton vaatima tila on noin 2,5 x 5m ja pysäköintisuunnan määrittely (suora vai vino) voi sujuvoittaa pysäköintiä ja kulkemista. Jos suuremman parkkitilan tarve on satunnaista, voi parkkipaikkana väliaikaisesti toimia myös nurmi. Varsinaisen parkkipaikan osalta pohjaan ja päällysteeseen (oikeanlainen sora tai jopa asfaltti) kannattaa kiinnittää huomiota, jotta se ei muutu sateella mutavelliksi. Ulkonäköä parkkipaikalle saa esimerkiksi laittamalla rivien väliin istutuskaistoja, aitarakennelmaa, valaisimia tai vastaavaa. Pysäköinnin osalta tulee huomioida oma paikka esteettömille. Muista myös merkitä pelastustiet ja pitää ne vapaina.
Valaistusta sopivasti
Valaistusta kaipaavat lähinnä kulkureitit ja parkkipaikka. Suunnittelu kannattaa siis tehdä turvallisuuden ja esteettömyyden näkökulmasta - tähän löytyy runsaasti ohjeita osoitteesta http://www.esteeton.fi/. Valaistus voi toimia myös tehokeinona, eli vaikkapa jonkin pihan elementin valaistusta voi harkita. Kylätalon pihan ei tarvitse kuitenkaan olla ”lentokenttä” – maaseudulla kuuluu tähtitaivaan näkyä!
Leikkikin mahdolliseksi
Lasten viihtyminen ja leikkimahdollisuudet on hyvä huomioida suunnittelussa myös. Varsinaisen leikkikentän tekemistä kannattaa harkita, sillä sen ylläpito voi olla yllättävän vaativaa ja vastuuta paljon. Mielikuvitusta käyttämällä pihaan voi kuitenkin kehitellä edullisempia, huoltovapaita ja turvallisia juttuja lasten iloksi.
Kasvillisuudessa kotimaisuus kunniaan
Myös kasvillisuuden valinnassa helppohoitoisuus on avainasia. Jutta Ahro suosittelee kotimaisia puita ja kasveja, joita löytyy muutenkin ”nurkista”. Esimerkiksi koivu, pihlaja, pihasyreeni ja juhannusruusu ovat kestäviä ja sopivat suomalaiseen maalaismaisemaan. Pensaista kannattaa valita sellaisia, jotka voi uusia katkaisemalla ne kerran viidessä vuodessa. Rakennuksen suojelemiseksi kasveja ei pidä istuttaa puolta metriä lähemmäksi seinää, ja välissä pitäisi olla routimatonta ainesta. Puut istutetaan vähintään 5 metrin päähän talosta, mieluiten kauemmaksikin.
 |
| Humala kasvaa nopeasti ja sillä saa vaikkapa (portin) pylväistä näyttäviä elementtejä. Ennen vanhaan humalistot olivat hyvin tyypillinen näky maalaistaloissa. |
Piha talvella
Talven pimeillä valaistuksen merkitys korostuu. Kulkureittejä suunniteltaessa ja rakentaessa on hyvä huomioida, millaisella kalustolla lumenpoisto tehdään. Kiperämpiin paikkoihin kannattaa laittaa aurausmerkit ennen lumentuloa. Samoin lumen säilytyspaikka tulee miettiä. Mikäli on vaarana, että katolta tippuu lunta tai jäätä, tulee niistä varoittaa tai alue eristää. Muista myös hiekoitusastia ja sen sijoittelu!
Tukea myös pihaan
Yhteisöllisiin ja kaikkien käytettävissä oleviin tiloihin on mahdollista saada rahoitusta ainakin Suomen kotiseutuliitosta ja Leader-ryhmiltä. Rakennushankkeissa kannattaa mahdollisuuksien mukaan huomioida ja sisällyttää niihin myös pihan parannustoimia.
Tästä voit ladata Jutta Ahron esityksen kokonaisuudessaan (PDF 3,98 Mt).
Teksti Anna Kulmakorpi, kuvat Jutta Ahron esityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti