Parkkuun Seurahuoneella voi myös saunoa

Maaseudun seuratalot ovat suosittuja juhlapaikkoja. Samalla kun kävimme  kyläaktivaattori Annan kanssa Parkkuun kyläyhdistyksen kokouksessa, tutustuimme yhdistyksen ylläpitämiin kylätaloihin.

Parkkuun seurahuone valmistui kymmenen vuotta sitten. Ennen Ylöjärveen liittymistä Kurun kunta kuului Leader-ryhmä PoKon alueeseen, nykyisin Kantriin. PoKo ry tuki rahallisesti Seurahuoneen rakentamista.

Seurahuone on loistava paikka parinkymmenen henkilön juhliin. Isosta takallisesta juhlatilasta löytyy myös keittiötilat. Eteisessä on sisävessat. Kokonaisuuden kruunaavat saunatilat. Harvassa kylätalossa voi saunoa juhlinnan kera ja vielä jäädä yöksikin. Parkkuussa voi.

Isompiin juhliin samassa pihapiirissä on 300 henkilöä vetävä Seuratalo. Miljöössä on myös urheilukenttä ja Parkkuun kyläyhdistys onkin kotiseututyön lisäksi aktiivinen liikuttaja. Aikuisten ja lasten salibandyvuoroja on viikottain.

Lisätietoa löytyy täältä: http://www.parkkuu.fi/Seuratalo.html

Seurahuoneen salista.

Parkkuun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kyösti Aalto esitteli saunatiloja Anna Kulmakorvelle.

Innostaen lisää jäseniä yhdistystoimintaan

Yhdistystoiminta avartaa maailmankatsomusta. Vaikuttaminen ja hyvät, usein poikkitieteelliset ystävyyssuhteet, ovat tärkeitä. Hyvät kokemukset saavat järjestöaktiivin puhkeamaan kukkaan ja jatkamaan yhdistyksen eteen toimimista.

Innostuminen ja innostaminen ovat yhdistystoiminnassa tärkeitä voimavaroja.

-          Oikeastaan ne ovat koko hyvän yhdistystoiminnan ydin. Kaikki alkaa oman itsensä arvioimisesta ja siitä miten suhtautuu ihmisiin ja uusiin ideoihin. Tuotko iloa ympärillesi?, Innostuksesta ja innostamisesta voimaa yhdistystoimintaan tilaisuuden lauantaina 26.11. Tampereen Ahlmannilla pitävä kouluttaja Anita Mäntynen-Hakem kysyy.

Kaikille avoimessa ja maksuttomassa tilaisuudessa käydään käytännön esimerkein läpi muissa yhdistyksissä hyvin toimivia tapoja ja käytäntöjä.

Mäntynen-Hakem on ollut koko ikänsä mukana erilaisessa yhdistystoiminnassa.

-          Innostamista ja innostumista mietitään valitettavan vähän yhdistystoiminnassa. Jokaisella yhdistyksellä on kuitenkin mahdollisuus toimia innostavasti ja siten saada uusia jäseniä. Paras tulos on sellainen yhdistys, jossa ihmiset kasvavat aktiivisiksi toimijoiksi osallistumisen myötä.

Tervetuloa innostavaan kyläfoorumiin

Innostuksesta ja innostamisesta voimaa yhdistystoimintaan

la 26.11.2016 klo 12-15

Ahlmannin kartanolle, kokoustila Murulaan (os. Hallilantie 24, Tampere)

Ilmoittautumiset kahvitarjoilun vuoksi 15.11. mennessä Kantrin kyläaktivaattori Anna Kulmakorvelle: anna.kulmakorpi@kantriry.fi / p. 040 487 5848

Lisätietoa luennoitsija Anita Mäntynen-Hakemista: http://onnistus.net/anita/

Teksti Vilja Pylsy, kuva ©maaseutuverkosto, Jyrki Vesa. 

Hyvinvointi kylätoiminnan ytimessä

Hyvinvointi on ajan sana. Siitä puhutaan, kirjoitetaan ja uutisoidaan paljon, asian eri kanteilta. Kun vuoden alussa aloitin kyläaktivaattorina, minua haastateltiin Ylöjärven Uutisiin. Toimittajan kiperien kysymysten kautta minulle kirkastui itsellenikin, mikä on kylätoiminnan ydin. Toimittaja halusi siis tietää, millainen on hyvä ja aktiivinen kylä. Vastasin, että sellainen, jossa sen asukkaat viihtyvät ja jossa heillä on hyvä olla.

Kun ajatusta pyörittelee pidemmälle, tulee helposti siihen lopputulokseen, että aika lailla kaikki kylässä tehtävä tähtää hyvinvointiin. Kyläyhdistys toimiessaan asukkaiden elinolojen turvaamiseksi ja arjen sujuvoittamiseksi, urheiluseura järjestäessään liikuntamahdollisuuksia, nuorisoseura tarjotessaan kulttuuria, ja niin edelleen. Ne kaikki edistävät kyläläisten hyvinvointia suoraan tai välillisesti, vaikka hyvinvointi ei suoraan tavoitteena olisikaan.

Hyvinvointi kokemuksena

Hyvinvointi koostuu hyvin monenlaisista asioista, riippuen myös siitä, tarkastellaanko sitä yksilön näkökulmasta vai laajemmin. Osa hyvinvoinnin osatekijöistä on mitattavia (esim. toimeentulo), mutta osa on vain kokemuspohjaisia. Näin ollen myös kylien hyvinvoinnin vertailu on hankalaa, niillä kun on kaikilla omanlaisensa sijainti, ympäristö ja ihmiset. Kylissä voi olla myös hyvin erilaiset tarpeet – jossain voidaan ihan mukavasti ilman koulua tai kylätaloa, jos koulu on kuitenkin kohtuullisen matkan tai yhteyksien päässä, ja yhdessä on opittu toimimaan ilman erillistä, omaa kokoontumistilaa tilaa. Ja niinhän sitä sanotaan, että hevoseton on huoleton: kylätalon ylläpitämisessä on iso työ ja rahaakin se vaatii. Toki monessa kylässä kylätalo on tuikitärkeä kohtaamispaikka ja ahkerassa käytössä ympäri vuoden.

Kyläläisten yhteistoiminnan ja yhdistystoiminnan ytimessä on yhteisöllisyys, joka tuottaa sosiaalista hyvinvointia. Yhteisöllisyys löytää uusia muotoja koko ajan (vrt. some ja erilaiset alakulttuurit), mutta kylätoiminnan pitkät perinteet ja tuttu toimintapa naapurin mummon ja kylän lasten perään katsomisessa sekä naapuriavussa on selvä vahvuus - myös tulevaisuudessa!

Elämyksiä meille ja muille

Toinen muodikas sana on elämys. Maaseudulla on valtavan paljon asioita, jotka tuottavat elämyksiä. Luonto ja metsä, eläimet, hiljaisuus, sauna, pimeys, järvi. Muun muassa nämä voivat olla itsessään elämyksiä, tai ne voivat mahdollistaa niitä – pimeässä näkyvät tähdet ja revontulet paljon paremmin kuin kaupungin valosaasteen keskellä. Elämykset tuottavat kokijalleen hyvää oloa, herättävät tunteita ja antavat uusia kokemuksia. Ja ne taas tuottavat hyvinvointia. Ja onhan hyvinvointia tuottaville luonto-, eläin ja maatila-avusteisille palveluille jo nimikin, green care, vihreä hoiva.

Maaseutumainen ympäristö on mahtava mahdollisuus myös yhdistyksille tuottaa elämyksiä ja hyvinvointia uusin ja uudestaan nousevin tavoin sekä asukkaille että kylässä vieraileville. Yhteiset sieni- ja luonnonyrttiretket, yhteisölliset saunat ja tarinoihin perustuvat kyläreitit mobiilipalveluina nostavat suosiotaan. Kylän liiketoimintaakin näistä voi rakentaa, vaikka työtä ja ennen kaikkea hyvää tiedotusta se varmasti vaatii. Mutta aika alkaa olla kypsä -  mikä voisi olla teidän kylänne elämyspalvelun peruskivi tai hyvinvoinnin lähteen pääsuoni?

Teksti ja kuva: Anna Kulmakorpi